Täydellinen juoksusää tarjosi upeat puitteet onnistuneelle tapahtumalle – Picas ja Simpanen kestivät suosikin paineet
Teksti: Marko Krapu
Täydellinen juoksusää, onnistunut tapahtumakonseptin uudistaminen, Lapin upeat maisemat ja tunteiden koko kirjo. Näistä NUTS Ylläs Pallas 2019 muistetaan.
Kauden neljäs BUFF Trail Tour Finlandin (BTTF) osakilpailu vietiin läpi erinomaisessa kelissä kävijämäärältään maamme suosituimmassa kansallispuistossa. Aurinko paistoi, kevyt tuuli vilvoitti tunturien päällä ja elohopea vaihteli kymmenen asteen molemmin puolin. Ihanteellinen sää mahdollisti osaltaan turvalliset olosuhteet kaikille noin 1200 osallistujalle.
– Kun ei ollut liian lämmin eikä liian kylmä vältyttiin monelta harmilta. Meillä ei ollut yhtään maastoevakuointia, vaan kaikki apua tarvinneet pääsivät lähimmän tien varteen kyytiä odottamaan. Pelastusjohdon kannalta tämä oli helpoin kisa näinä vuosina, jolloin olen ollut mukana, iloitsi pelastusjohtaja Riikka Kilpeläinen.
Turvallisuudesta ja logistiikasta huolehtiminen työllisti kisaorganisaatiota paljon, sillä täydellinen tapahtumakonseptin muutos pani kaikki edelliset suunnitelmat uusiksi. Neljästä matkasta vain 55 kilometriä pysyi ennallaan, ja senkin kulkusuunta vaihtui pohjoisesta etelään. Loput matkat (37, 105 ja 160 km) järjestettiin ensimmäistä kertaa.
– Konseptin muutos tuntuu onnistuneen erittäin hyvin. Järjestäjien näkökulmasta moni asia helpottui. Myös osallistujilta saatu välitön palaute on ollut oikein positiivista: reittejä ja maisemia on kehuttu, huoltopisteiden palveluja on kiitelty ja urheilullisesti on nähty useita kovia suorituksia, kilpailunjohtaja Eero Lumme sanoi tyytyväisenä.
– Yksi asia, mitä jännitettiin oli, miten saadaan Pallakselle maaliin tulleet mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Se toimi varsin hyvin, eivätkä odotusajat venyneet kohtuuttomiksi. Sisälle pääsi kuitenkin lämpimään ruokailemaan.
Tarkempi analyysi ja palautteiden keruu kestää jonkin aikaa, mutta jo nyt on tiedossa muutamia hienosäätöjä ensi vuodelle.
37:n, 55:n ja 160 km:n matkoilla erikoisuutena oli reitin poikkeaminen luontokeskus Kellokkaan näyttelytiloissa. Metsähallituksen idea keräsi paljon kiitosta osallistujilta ja Lumpeen mukaan se toistetaan ensi vuonna.
Ylinen haastoi rohkeasti Picasin
BTTF:n osakilpailumatkana oli tällä kertaa 37 kilometriä, joka piti sisällään runsaat tuhat nousumetriä Ylläs- ja Kesänkitunturien huiputusten ansiosta. Sekä miehissä että naisissa mukana oli lähestulkoon kotimaan parhaimmisto.
Naisten kisassa nähtiin tuulahdus kansainväliseltä huipulta, kun Buffin ammattilaistalliin kuuluva espanjalainen Núria Picas ilahdutti läsnäolollaan. Picas, 43, on seitsemän vuoden takainen ultrajuoksun maailmanmestari ja monien klassisten ultrakisojen voittaja ja mitalisti.
Picasin viime vuosi meni pilalle sitkeän nilkkavamman takia, joten hänen kuntonsa oli pienoinen arvoitus myös hänelle itselleen. Ylläksellä nilkka ei Picasin menoa haitannut ja vahvan loppunsa ansiosta hän kurvasi Jounin kaupan edustalla sijainneelle maalialueelle ykkösenä ajalla 3.22.59. Tuuletuksista sekä maalissa että myöhemmin illalla palkintojenjaossa näki, että voitolla oli hänelle iso merkitys.
– Minulla kestää yleensä 30 minuuttia ennen kuin saan koneeni käyntiin. Niinpä kuuntelin musiikkia ensimmäiset 5-6 kilometriä enkä murehtinut vauhdista. Tiesin, että ylä- ja alamäet ovat vahvuuksiani ja säästin voimiani niihin, Picas kertoi taktiikastaan.
16 kilometrin huollossa Yllästunturin juurella johdossa oli Susanna Ylinen kolmen minuutin turvin seuraaviin. Picas oli tässä vaiheessa jäänyt kärjestä 4,5 minuuttia. Picas kuroi etumatkaa hitaasti mutta varmasti kiinni ja saavutti Ylisen Kesängiltä laskeutuvalla polulla noin neljä kilometriä ennen maalia.
– Minä kaaduin ja Núria meni siinä vaiheessa ohitseni. Lähdin perään, mutta kaaduin uudelleen sillä seurauksella, että minulta meni ilmat pihalle. Siinä hän sitten karkasi, enkä saanut häntä enää kiinni, Picasille lopulta vajaalla kahdella minuutilla hävinnyt Ylinen harmitteli.
Kolmanneksi kisassa sijoittui Eija Hartikainen (3.28.34). Neljäs oli Liettuan Inga Cimarmanaité, ja viides Julia Silvennoinen, joka samalla nousi BTTF:n kokonaiskilpailun johtoon.
Ensimmäistä kertaa Suomessa käynyt Picas oli haltioissaan Lapin maisemista.
– Upeinta oli, kun pääsin Yllästunturin päälle ja sieltä näkyi ainakin sadan kilometrin päähän joka suuntaan. Sellaista en ole ennen kokenut. Myös tämä uskomattoman raikas ja puhdas ilma sekä luonto ylipäänsä on tehnyt minuun vaikutuksen.
Picas on koulutukseltaan palomies, mutta hän keskittyy toistaiseksi ammattilaisuraansa, jota tehdään nyt nilkan ehdoilla. Hän on mukana myös Katalonian politiikassa, missä hänen ja monen muun missiona on Katalonian itsenäisyys. Hän suhtautuu siihen haasteeseen samalla tavalla kuin juoksu-uraansa.
– Kun mursin nilkkani 20-vuotiaana, lääkäri sanoi, etten voi koskaan juosta. Todistin myöhemmin kuinka väärässä hän olikaan. Nyt monet sanovat, että Katalonia ei voi koskaan itsenäistyä. En anna tässäkään asiassa periksi, mutta tärkeintä on edetä rauhanomaisesti ja demokratiaa noudattaen.
Juuso Simpanen ilmoittautui Ansion haastajaksi
Miesten vastaavalla matkalla Juuso Simpanen kantoi Henri Ansion poissaollessa tyylikkäästi ennakkosuosikin paineet ja otti toisen perättäisen BTTF-osakilpailuvoittonsa. Simpanen rallatteli 4:18 min/km -vauhdilla ylivoimaiseen voittoon ajalla 2.39.39.
– Lähdin alusta lähtien pitämään reipasta vauhtia ja sain mukaani 5-6 muuta. Ylläsjärvelle (16 km) tultiin reilussa tunnissa. Huollosta kun jatkettiin, niin porukka alkoi jäädä siinä ylämäessä, Simpanen kertoi.
Ei ihme, että eroa tuli, sillä Simpanen juoksi lähes koko pitkän nousun ylös. Hän eteni Ylläksen huollosta Kellokkaan huoltoon (7,4 km) yli kaksi minuuttia nopeammin kuin kukaan toinen, noin 38 minuutissa. Maalissa eroa kisan kakkoseen Markus Rannankariin oli karttunut jo lähes yhdeksän minuuttia. Kolmanneksi puristi Tomi Ronkainen.
Jouduitko pistämään itsesi kunnolla ahtaalle?
– En oikeastaan. Uskon, että jonkin verran olisi ollut varaa kiristää, jos olisi ollut tiukempi skaba voitosta.
– Viime syksystä lähtien on treenit sujuneet tosi hyvin. Olen panostanut enemmän laatuun ja saanut siten selvän kehityspiikin aikaiseksi. Aikaisempina vuosina olen junnannut aika paljon pk:ta, mutta nyt olen hakenut isompaa skaalaa harjoitteluun.
Kahdella peräkkäisellä voitollaan Simpanen ilmoittautui Henri Ansion varteenotettavaksi haastajaksi BTTF:n voitosta. Jäljellä on vielä kolme osakilpailua ja lopputuloksiin lasketaan neljän parhaan kisan pisteet. Ansiolla on kaksi kilpailua ja kaksi voittoa ja hän kilpailee Tourilla seuraavan kerran Nuuksio Classicissa syyskuussa. Simpanen puolestaan osallistuu neljänteen kisaansa jo elokuussa Pyhä Tunturimaratonilla. Voittojen mennessä sopivasti ristiin lopullinen ratkaisu nähtäisiin viime vuoden tapaan Vaarojen maratonilla lokakuussa.
Tässä vaiheessa BTTF:n ykköspaikalla on Ylläs Pallaksella 14:nneksi sijoittunut Jani Virta. Simpasen ja Ansion ohella kärkisijoista kamppailevat vielä ainakin Rannankari sekä Ivan Bogdanov, joilla molemmilla on vasta kaksi osakilpailua käytynä.
Maisala lenteli tunturin laella kuningaskotkan lailla
Miesten kuninkuusmatkalla 160 kilometrillä pöytä oli katettu uusille sankaritarinoille, sillä Karhunkierroksen satamailisen ylivoimainen voittaja Jaakko Eskelinen jätti Lapin kisan väliin, saman kisan kakkonen Antti Itkonen kokeili vauhtiaan 37 kilometrillä ja KK:lla kolmanneksi sijoittunut Jussi Nokelainen juoksi lievästi jalkavammaisena treenimielessä vain 55 kilometriä.
Ennakkokaavailuissa kärkikahinoihin nostettu Tuomas Maisala eteni väkevästi alusta lähtien, ja erityisesti loppumatkan hapottavat nousut kulkivat selvästi kilpakumppaneita paremmin. Monen yllätykseksi Maisala alitti 19 tunnin rajan ja kirjasi historian ensimmäisen NUTS Ylläs Pallaksen satamailisen mestaruuden ajalla 18:55:27. Toiseksi tullut Yhdysvaltain Branden Joy hävisi lähes kaksi tuntia (20:44:07). Ville Maksimainen oli kolmas ajalla 21:28:51.
– Tämä oli vasta mun kolmas satamailinen. Karhunkierros antoi jo osviittaa, että juoksu kulkee, mutta silti nyt meni odotuksia paremmin. Oma arvioni ennen kisaa oli hieman alle 21 tuntia. Juoksu kuitenkin kulki hyvin loppuun asti, vaikka ovathan nuo lopun nousut (Ylläs ja Kesänki) kovia, Maisala sanoi.
Voittaja harvoin moittii reittiä, eikä Maisala tee tästä säännöstä poikkeusta.
– Olihan se hienoa juosta keskiyön auringossa tunturin laella. Siihen vielä pieni myötätuuli niin tuntui, että melkein lensi siellä tunturin päällä.
Maisala sai voitostaan rutkasti itseluottamusta ja on valmis taistelemaan päätöskisassa Vaarojen maratonilla Ultra Trail Tour Finlandin (UTTF) kokonaiskisan mestaruuspystistä.
Päätalo kuittasi Karhunkierroksen pettymyksen
Naisten 100 maililla (+4180 nm) Saara Päätalo ja Pirjo Saukko kävivät tiukan taistelun voitosta. Kaksikko taivalsi alkumatkan lähietäisyydellä toisistaan. Pahtavuoman huoltopisteellä (88 km) Karhunkierroksen 83 kilometrillä toiseksi sijoittunut Saukko oli nykäissyt yli 20 minuutin kaulan Päätaloon.
– Ekat sata kilsaa oli tosia mukavia ja askel rullasi hyvin. Peurakaltion (101 km) huollon jälkeen alkoi jo väsymys painaa. Mitä pitemmälle kisa eteni, sitä pahemmalta tuntui, ensimmäisen satamailisensa juossut Saukko kertoi.
Minuutti minuutilta Päätalo kuroi etumatkan umpeen ja viimeistä edelliseen huoltoon Ylläsjärvelle (140 km) tultaessa kaksikko oli jälleen yhdessä.
– Peräkkäin lähdettiin kapuamaan Yllästä ylös. Maaliin oli matkaa reilu 20 km, ja minulla oli vahva olo. Keskityin tiheään energian ottoon ja tiesin, että kestän kyllä kiristää, jos tarvii. Toki jalat olivat turkasen kipeät, mutta sattuuhan niihin juoksi tai käveli eli juosta yritin, Päätalo muistelee ratkaisuhetkiä.
Päätalo kiskoi Yllästunturin nousun kuin hurmiossa ja 7 kilometriä myöhemmin Kellokkaan huollossa hän oli jättänyt Saukon 16 minuutin päähän! Tähän ei Saukko pystynyt vastaamaan, vaan Päätalo piti johtonsa loppuun asti. Päätalon voittoaika oli 23.53.55, josta Saukko jäi lopulta 34 minuuttia. Kolmas oli Kati Ahokas.
– Ilmoittauduin kisaan ihan viime tingassa enkä ollut tehnyt mitään valmiita suunnitelmia kisan suhteen. Kunto oli täysi arvoitus. Minulla oli kellokin kädessä vain sitä varten, että tietäisin ajoittaa energian nauttimisen oikein ja näkisin saapumisaikani eri huoltopisteille. En tiennyt vauhteja enkä sykkeitä enkä kuljettuja kilometrejä. Ennakkosuunnitelmani oli siis vapaa pudotus ottamaan vastaan mitä tulee ja edetä sen mukaan, Karhunkierroksen 166 kilometrillä terveysongelmien takia keskeyttänyt Päätalo avasi erikoista ja toimivaa taktiikkaansa.
Kivun kautta voittoon
Toinen uusi ultramatka, 105 km (+2660 nm), starttasi matkaan keskiyöllä Pallakselta. Osallistujia hemmoteltiin upeilla maisemilla ja yöttömän yön lumolla.
– Reitti oli todella kaunis. Keskiyön kauneus ja hiljaisuus oli jotain sanoin kuvailematonta. Ne maisemat piirtyivät ikuisesti mieleen. Keli oli täydellinen.
Huoltopisteitä oli mielestäni mukavan paljon. Niiden avulla pätkin matkaa paloiksi. Vuorotyöläisenä en kokenut valvomista haasteena, muisteli kokemustaan voittaja Eija Keski-Säntti.
Ilmajokinen otti voiton elämänsä ensimmäisessä yli 100 kilometrin kilpailussaan ajalla 12.55.29. Hän tuli johdossa jo ensimmäiseen huoltoon, eikä hän enää sen jälkeen nähnyt vilaustakaan muista naisista. Ongelmitta ei Keski-Sänttikään selvinnyt.
– Jo alkumatkasta ja erityisesti ensimmäisen huollon asfalttipätkän jälkeen oikean polven kipu oli niin kova, että oli pakko ottaa särkylääke. Polvi on hiukan moittinut kevään KK 86 jälkeen, mutta pehmeällä alustalla se on ollut kivuton. Nyt kivut vain pahenivat matkan aikana ja alamäet olivat tuskaa.
Keski-Säntti täytti hiljattain 40 vuotta ja hän haastoi itsensä starttaamaan vuoden aikana vähintään 40 kisassa.
– Tämän mukaan startteja olisi enää 11 jäljellä, mutta saattaa mennä yli. Oon erittäin tyytyväinen suorituksestani Pallakselta Äkäslompoloon. Ehkä jotkut ystävät uskoivat, että voisin jotain tällaista saavuttaa, mutta itse vain haaveilin. On muutenkin ollut aivan huippuvuosi urheilurintamalla. 40-vuotiaanakin voi onnistua!
Toiseksi kilpailussa sijoittui Jennika Karvinen (13.14.07) ja kolmanneksi Riikka Tulppo (13.34.56).
Miesten 105 kilometrillä nähtiin eräänlainen comeback, kun kokenut ultrajuoksija Antti Lepistö ilmoittautui viime hetkellä mukaan. Hänen edellisestä ultrakisastaan oli ehtinyt kulua kolme vuotta ja muutenkin juoksuharjoittelu oli jäänyt viime aikoina todella vähäiseksi.
– Olen kärsinyt pitkään akillesvaivasta, mutta kiinnostus ultrailuun ei ollut kadonnut. Tein päätöksen osallistumisesta perjantain vastaisena yönä Team Nouxin kannustuksen seurauksena. Nyt juoksun jälkeen akilles on aivan toimeton, mutta suuria kipuja ei juoksun aikana ollut, Team Nouxin toisena valmentaja toimiva Lepistö kertoi.
Ehkä jo arvaattekin, että vaatimattomasta juoksuharjoittelustaan huolimatta Lepistö korjasi potin Ylläs Pallaksella. Voittoaika 11.33.22 oli 26 minuuttia parempi kuin toiseksi tulleella Latvian Raivis Blumsilla. Janne Hietala oli kolmas yli 53 minuuttia jääneenä.
– Juoksun sijaan olen kerännyt tänä vuonna jo lähes 240 000 nousumetriä. Onhan verttaamisesta toki hyötyä juoksuun, vaikkei tasamaan lenkeillä kävisikään, sanoi Lepistö, joka tähtää BEI 3K -kilpailuun eli Italiassa järjestettävään maailmaan ainoaan kolmen kilometrin vertikaalikisaan.
Oravamäellä nyt reittiennätykset molempiin suuntiin
Perinteitä NUTS Ylläs Pallas -tapahtumassa edusti 55 kilometrin (+1520 nm) kilpailu Hetan ja Pallaksen välillä. Tänä vuonna tosin kulkusuunta vaihdettiin pohjoisesta etelään. Uudistuksen seurauksena monen mielestä tylsä tiepätkä Hetan kylällä hoidetaan alta pois heti alkumatkasta eikä väsyneillä jaloilla lopussa.
Kokenut Maija Oravamäki osoitti, että kulkusuunnalla ei ole hänelle väliä. Etelä-pohjoinen -reittiennätyksen haltijalla on nyt nimissään ennätykset molempiin suuntiin. Tällä kertaa kellot pysähtyivät aikaan 5.39.52.
– Se oli tasapainoinen suoritus. Tykkäsin kovasti, että helppo ja tasainen pätkä oli nyt reitin alussa ja lopussa pääsi raastamaan teknisempää rakkakivikkoa. Viimeinen nousu Taivaskerolle oli kyllä melkoista hiipimistä, sen verran tiukille se otti, Oravamäki naureskeli.
Seuraavan kerran Oravamäki kilpailee Tunturimaratonilla ennen kauden päätavoitettaan 100 mailin pituista UTMB-kisaa.
Oravamäen jälkeen toiseksi kiiruhti Heini Wennman (6.03.27), ja kolmanneksi Saara Grönholm (6.15.03).
Jos naisten kisassa oli kokemus valttia, niin miesten puolella juhli varsinainen ultrien keltanokka. Paremmin suunnistajana tunnetun Juho Ylisen, 21, pisin juoksulenkki ennen Ylläs Pallasta oli 37 kilometriä. Siitä huolimatta hän ei sortunut yleiseen virheeseen eli liian kovaan alkuun vaan piti päänsä kylmänä.
– Tällä kertaa onnistuimme Sorviston Juhan kanssa lähtemään suunnitellun rauhallisesti liikkeelle ja olimme Hietajärven huollossa juuri aikataulussa. Sen jälkeen alkaneet teknisemmät pätkät alkoivat kuitenkin syödä kokemattoman lihaskestävyyttä ja oma väsymys tuli vahvasti esille 40 km:n kohdilla. Minulle oli etukäteen sanottu, että kisa todellisesti alkaa vasta juuri siitä kohdin ja niinhän siinä sitten kävi.
Suunnistustaustasta oli Yliselle etua, sillä hän onnistui jättämään Sorviston kannoiltaan juuri noilla teknisillä pätkillä.
– Vauhdinnoston ansiosta eroa alkoi tulla nopeasti. Silti piti vilkuilla olan taakse useasti. Sama vilkuilu jatkui viimeisiin mäkiin asti, kun tiesi, että oma vauhti ei kovin kummoista enää ollut, maaliin ajassa 5.05.42 ehtinyt Ylinen naureskeli.
Sorvisto hävisi hänelle lopulta vajaat kymmenen minuuttia. Kolmanneksi juossut Norjan Mikael Arnesen hävisi jo 42 minuuttia.
Hyvästä ultradebyytistä huolimatta Ylinen aikoo ainakin toistaiseksi keskittyä suunnistukseen, missä hänen ykköstavoitteenaan on saada edustuspaikka ensi vuonna järjestettäviin opiskelijoiden MM-kilpailuihin.
– Ensi vuonna on kuitenkin suunnitelmissa lähteä kiertämään myös polkujuoksun BTTF:n kilpailuja. Todennäköisesti juoksen neljä tai viisi osakilpailua, jotta saan kokonaiscupiin täyden kisamäärän.
BUFF Trail Tour Finland jatkuu Tunturimaratonilla 10. elokuuta Pyhä-Luoston kansallispuistossa.
Tulokset:
